Suunnistajilta kuultua

"Suosittelen kokeilemaan suunnistusta! "Tavalliseen" lenkkeilyyn verrattuna suunnistuksella on monia etuja:

Kaduilla ja pyöräteillä juostessa tai kävellessä aika tulee pitkäksi ja siinä jopa ikävystyy, varsinkin, jos lenkit ovat pitkiä. Metsässä suunnistettaessa aika menee ihan hurahtamalla, koska koko ajan on niin paljon tekemistä, kartan lukemista, maaston tarkkailua, suunnan ottamista jne. Iltarasteilla reitit ovat aina erilaisia: ei pääse ikävystymään. Luonnossa liikkuminen. Puhdas ilma. Suunnistus on maastosta ja kasvipeitteestä johtuen paljon monipuolisempaa liikuntaa kuin juoksu tai kävely. Pehmeästä alustasta johtuen polvet ja muut nivelet eivät ylirasitu. Iltarasteilla voi ottaa aikaa, jos haluaa. Samalla voi kilpailla itseään tai muita vastaan, jos haluaa. Reittivalintoja on mukava katsella ja ihmetellä jälkikäteen ja vertailla kavereiden valintoihin.  Suunnistaminen on helppo aloittaa iltarasteilla, koska kaiken tasoisille harrastajille löytyy ratoja. Suunnistaminen on erittäin halpa harrastus. Suunnistustaidosta on hyötyä myös arkielämässä, luonnossa liikkuessa, marjastaessa jne. Laji tarjoaa loputtoman kehittymisen mahdollisuuden, voi nostaa kuntoaan ja voi kehittää suunnistustaitojaan.

Haittapuolia on vähänlaisesti:

Keskikesällä metsässä voi olla tosi kuumaa ja tuskaista, mutta eipä niillä keleillä muukaan liikunta paljoa maistu. Hyttyset ja muut ötökät aiheuttavat pientä kiusaa. Juostessa niistä ei juuri ole haittaa, mutta pysähtyessä ne hiukan kiusaavat. Karkotteet onneksi auttavat."

"Suunnistus on laji, joka seuraa yleensä harrastajaansa kehdosta hautaan [edellä mainituista] syistä johtuen. Hienoa on, että samoissa kisoissa juoksevat maailman parhaat ja vasta-alkajat. Joukkueurheiluksikin suunnistus taipuu viesti-, partio- ja mm rogainingsuunnistuksen kautta. Lisäksi lajia voi harrastaa vaikka hiihtäen tai maastopyörällä, jolloin välineurheilijatkin saavat suunnistuksesta lisää kiksejä. Ja jos haluaa harrastaa lajia vain 'ihmisten ilmoilla' niin sitä varten suunnistetaan kortteleissa ja puistoissakin. "

"Mahdollisia rastivälejä ja niille sopivia reitinvalintoja on joka kartalla paljon. Toteutuva reitti muodostaa maastoon ikään kuin poikkileikkauksen, ja sen kulkeminen on tutussakin maastossa aivan uusi koitos, jota rytmittävät maaston muotojen, värien, jalkatuntuman ja etenemisesteiden vaihtelu. Jokaisen pienen näköesteen takana voi odottaa huikea seikkailu!

Suunnistaminen opettaa tekemään (mahdollisesti hyviä) päätöksiä tiedon ja taidon puutteellisuudesta huolimatta, myös väsyneenä. Kartta on aina vain karikaatyyrin kaltainen luonnehdinta maastosta, ja siinä on siis vääristymiä ja puutteita. Reitillä ei ehdi eikä osaa havainnoida kaikkea, ja silti koko ajan on ohjattava omaa kulkua kulkemisen myötä muuttuvassa tilanteessa."

"Jalkaterän lihakset saa liikuntaa, jos ja kun on vähän enemmän epätasaista maata. Ei men nivelsiteet niin helposti kun on lihasta joka pitää jalan kurissa. Kivaahan tuo metsäbingo on, varsinkin iltarasteilla  Sitä mukaan kun taidot kehittyy niin osaa jo ajatella vähän pidemmälle. Joten voisi ajatella että päänuppikin kehittyy, varsinkin reittivalinnoista (lyhin ei aina ole paras ja nopein)."